Kaavanovelli

Tehtävä 5 : Kaavanovelli (viikko 46)

Kirjoita lyhyt novelli noudattamalla alla esitettyä kaavaa. Konfliktina on päähenkilön odotus ja sen ratkeaminen.

Käytä hän-kertojaa eli päähenkilö esitetään hän-muodossa (nimellä), ei minä-muotoa.

Kaavaa saa soveltaa.

-ajatus

-aseman kuvaus (näköhavainto)

-odotus tulevasta

-repliikki

-liikkeen kuvaus

-takauma

-maiseman kuvaus

-muisto

-uni

-kuulohavainto

-paluu nykyhetkeen

-dialogi

-huoli tulevasta (ajatuksenvirtaa)

-tunne

-perille saapuminen

-odotus ratkeaa

-hajuaistimus

-ajatus

Tehtävän tarkoituksena on osata käyttää erilaisia kertomisen muotoja, sekä tehdä tekstistä tiivis ja selkeä kokonaisuus. Tavoitteena on myös oppia perinteinen novellin rakenne, jossa on odotus ja sen täyttyminen.

NOVELLI:

Kaisa antoi taas ajatustensa lentää. Tällä kertaa hän kuvitteli asuvansa jossain päin Espanjaa, pienessä idyllisessä kalastajakylässä. Talossa, jossa oli pyöreät syvät ikkunat ja joka sijaitsi kukkulan päällä. Pihassa oli muutama appelsiini- ja sitruunapuu. Ilma oli lämmin, aurinko oli nousemassa ja linnut lauloivat kauniisti…

Kovin kauan Kaisa ei ehtinyt unelmiensa parissa viettää aikaa, kun hänen yläpuoleltaan kuului melkoista meteliä ja hän palasi oitis takaisin nykyhetkeen. Kaisa nosti katseensa ja huomasi joutsenpariskunnan lentävän hänen ylitseen. Kaisa seurasi joutsenten lentoa kohti horisonttia ja näki kauempana merellä suurelta näyttävän laivan. Luultavasti joku pitkältä tänne seilannut rahtialus, hän mietti. ”Hyvää matkaa.” Kaisa huikkasi joutsenille, kun nousi isolta sileältä kiveltä ja lähti kävelemään kohti autoa. Tuulimyllyt pyörivät kolean syystuulen tahdissa ja aallot hakkasivat rannan kivikkoa vasten.

Toivottavasti Kalle on ymmärtänyt laittaa saunan päälle, Kaisa toivoi mielessään.

Kaisa käynnisti auton ja käänsi nokan kohti metsätietä. Oli alkanut jo hämärtää, joten näkyvyys ei ollut enää paras mahdollinen. Varsinkaan kun silmälasit olivat taas unohtuneet kotiin ja toinen auton ajovaloista oli rikki. Kalle oli luvannut korjauttaa sen jo tovin, mutta ei ollut työkiireidensä vuoksi ehtinyt. 

Kaisa hidasti taas tuttuun tapaansa, kun hän saapui tien varrella olevan keltaisen mummonmökin kohdalle. Ikkunanpokista oli maali alkanut rapista pois ja aita oli hassusti kallellaan. Pihan lehdettömät omenapuut loivat miljöölle hieman aavemaisen tunnelman. Näistä huolimatta, lapsuuden lämpimät muistot tulvivat Kaisan mieleen muutamassa sekunnissa. Kaikki ne lukuisat tädin luona vietetyt kesät, jouluaatot ja hiihtolomat. Takaumasta tuli jälleen kerran haikea, mutta silti jokseenkin onnellinen olo.

Siitä oli nyt tasan viikko, kun isän sisko oli nukkunut pois. Kaisa ei ollut vieläkään ihan täysin ymmärtänyt asiaa. Hän oli kyllä unissaan käsitellyt asiaa monta kertaa. Lähes joka yö täti oli ilmestynyt alitajunnan kautta Kaisan uniin. Juuri viime yönä he olivat yhdessä sytyttäneet saunan pesää ja täti oli tuttuun tapaansa kertonut tarinoita isän ja hänen lapsuudesta.

Puhelin alkoi soida ja Kaisan ajatukset katkesivat taas. ”Hei kulta, missä menet ja koska tulet kotiin?” Kallen ääni sanoi toisessa päässä. ”Olen ihan juuri kotona, noin 20 minuuttia.” Kaisa vastasi. ”Selvä… nähdään kohta. Laitoin saunan päälle. Olet rakas, aja varovasti. Heippa.” Kalle päätti puhelun. ”Kiitos, niin sinäkin, nähdään kohta. Hei.” Kaisa sanoi, sulki puhelimen ja heitti sen takaisin laukkuun. Koska mahdan taas alkaa iloitsemaan arjen pienistä asioista, nauraa vedet silmissä tai suunnitella tulevaisuutta, Kaisa murehti mielessään ja kaasutti päästessään pikatielle.

Puolen tunnin ajamisen jälkeen, Kaisa kääntyi kotipihaan ja ajoi kapean portin läpi kohti autopaikkaa. Kaisa sammutti auton ja jäi vielä hetkeksi paikoilleen istumaan. Hän katseli koti-ikkunoihin ja näki Kallen touhuavan keittiössä. Näytti siltä, että hän valmisti iltapalaa. 

Kaisa nousi autosta ja käveli kotiovelle. Hän aukaisi oven ja astui sisään. Kotona tuoksui uunituore leipä ja vihreä haudutettu tee. Kalle tuli vaimoaan ovelle vastaan ja sulki syliinsä. Kaisa vastasi halaukseen ja tunsi, miten olikaan ikävöinyt aviomiestään. Kaisan kasvot vääntyivät väkisinkin pieneen hymyyn ja silloin hän tiesi, että kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin.