Tehtävä 5 :
Kaavanovelli (viikko 46)
Kirjoita lyhyt novelli noudattamalla alla esitettyä kaavaa.
Konfliktina on päähenkilön odotus ja sen ratkeaminen.
Käytä hän-kertojaa eli päähenkilö esitetään hän-muodossa
(nimellä), ei minä-muotoa.
Kaavaa saa soveltaa.
-ajatus
-aseman kuvaus (näköhavainto)
-odotus tulevasta
-repliikki
-liikkeen kuvaus
-takauma
-maiseman kuvaus
-muisto
-uni
-kuulohavainto
-paluu nykyhetkeen
-dialogi
-huoli tulevasta (ajatuksenvirtaa)
-tunne
-perille saapuminen
-odotus ratkeaa
-hajuaistimus
-ajatus
NOVELLI:
Kaisa antoi
taas ajatustensa lentää. Tällä kertaa hän kuvitteli asuvansa jossain päin
Espanjaa, pienessä idyllisessä kalastajakylässä. Talossa, jossa oli pyöreät
syvät ikkunat ja joka sijaitsi kukkulan päällä. Pihassa oli muutama appelsiini-
ja sitruunapuu. Ilma oli lämmin, aurinko oli nousemassa ja linnut lauloivat
kauniisti…
Kovin kauan
Kaisa ei ehtinyt unelmiensa parissa viettää aikaa, kun hänen yläpuoleltaan
kuului melkoista meteliä ja hän palasi oitis takaisin nykyhetkeen. Kaisa nosti
katseensa ja huomasi joutsenpariskunnan lentävän hänen ylitseen. Kaisa seurasi
joutsenten lentoa kohti horisonttia ja näki kauempana merellä suurelta
näyttävän laivan. Luultavasti joku pitkältä tänne seilannut rahtialus, hän
mietti. ”Hyvää matkaa.” Kaisa huikkasi joutsenille, kun nousi isolta
sileältä kiveltä ja lähti kävelemään kohti autoa. Tuulimyllyt pyörivät kolean
syystuulen tahdissa ja aallot hakkasivat rannan kivikkoa vasten.
Toivottavasti
Kalle on ymmärtänyt laittaa saunan päälle, Kaisa toivoi mielessään.
Kaisa
käynnisti auton ja käänsi nokan kohti metsätietä. Oli alkanut jo hämärtää,
joten näkyvyys ei ollut enää paras mahdollinen. Varsinkaan kun silmälasit olivat
taas unohtuneet kotiin ja toinen auton ajovaloista oli rikki. Kalle oli
luvannut korjauttaa sen jo tovin, mutta ei ollut työkiireidensä vuoksi ehtinyt.
Kaisa
hidasti taas tuttuun tapaansa, kun hän saapui tien varrella olevan keltaisen
mummonmökin kohdalle. Ikkunanpokista oli maali alkanut rapista pois ja aita oli
hassusti kallellaan. Pihan lehdettömät omenapuut loivat miljöölle hieman aavemaisen
tunnelman. Näistä huolimatta, lapsuuden lämpimät muistot tulvivat Kaisan
mieleen muutamassa sekunnissa. Kaikki ne lukuisat tädin luona vietetyt kesät,
jouluaatot ja hiihtolomat. Takaumasta tuli jälleen kerran haikea, mutta silti
jokseenkin onnellinen olo.
Siitä oli
nyt tasan viikko, kun isän sisko oli nukkunut pois. Kaisa ei ollut vieläkään
ihan täysin ymmärtänyt asiaa. Hän oli kyllä unissaan käsitellyt asiaa monta
kertaa. Lähes joka yö täti oli ilmestynyt alitajunnan kautta Kaisan uniin. Juuri
viime yönä he olivat yhdessä sytyttäneet saunan pesää ja täti oli tuttuun
tapaansa kertonut tarinoita isän ja hänen lapsuudesta.
Puhelin
alkoi soida ja Kaisan ajatukset katkesivat taas. ”Hei kulta, missä menet ja
koska tulet kotiin?” Kallen ääni sanoi toisessa päässä. ”Olen ihan juuri
kotona, noin 20 minuuttia.” Kaisa vastasi. ”Selvä… nähdään kohta. Laitoin
saunan päälle. Olet rakas, aja varovasti. Heippa.” Kalle päätti puhelun. ”Kiitos,
niin sinäkin, nähdään kohta. Hei.” Kaisa sanoi, sulki puhelimen ja heitti sen
takaisin laukkuun. Koska mahdan taas alkaa iloitsemaan arjen pienistä asioista,
nauraa vedet silmissä tai suunnitella tulevaisuutta, Kaisa murehti mielessään
ja kaasutti päästessään pikatielle.
Puolen
tunnin ajamisen jälkeen, Kaisa kääntyi kotipihaan ja ajoi kapean portin läpi
kohti autopaikkaa. Kaisa sammutti auton ja jäi vielä hetkeksi paikoilleen
istumaan. Hän katseli koti-ikkunoihin ja näki Kallen touhuavan keittiössä. Näytti
siltä, että hän valmisti iltapalaa.
Kaisa nousi
autosta ja käveli kotiovelle. Hän aukaisi oven ja astui sisään. Kotona tuoksui
uunituore leipä ja vihreä haudutettu tee. Kalle tuli vaimoaan ovelle vastaan ja
sulki syliinsä. Kaisa vastasi halaukseen ja tunsi, miten olikaan ikävöinyt
aviomiestään. Kaisan kasvot vääntyivät väkisinkin pieneen hymyyn ja silloin hän
tiesi, että kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin.