Elämäntilanteen pohdinta

Tehtävä 3: Elämäntilanteen pohdinta (Viikko 40)

Luo henkilöhahmo ja kirjoita hänet pohdiskelemaan elämäntilannettaan (taustalla jokin oivallus, näkemys tai kokemus). Kirjoita henkilöhahmolle pohdiskelu, josta käsin hänen tilanteensa selittyy (itsetuhoiset ajatukset, jokin suuri muutos elämässä, petos, päätöksen puntarointi tms.)

Kirjoita myös pohdinnan tapahtumapaikka niin, että se tulee selville pohdinnasta. Ts. älä kerro sitä suoraan.

Mieti miten itse, pohdiskelet asioita. Onko pohdintasi selkeää ja loogista vai teetkö välillä kummallisia havaintoja ympäristöstäsì?

Lue henkilöhahmon luomisesta täältä:

http://maarikahenkilo.blogspot.fi/

On talvi. Katselen ikkunasta ulos ohi käveleviä ihmisiä ja siemailen vaniljalta tuoksuvaa latteani. Kaikki vaikuttavat olevan hyvin selvillä määränpäästään. He kävelevät rivakasti ristiin rastiin, ostoskassit käsissä heiluen. Kadunkuvasta huomaa, että joulu tekee tuloaan ja kaikki tuntuvat tietävän mitä tehdä.

Itsellänikin tämän kuukauden askareet olivat vielä viime vuonna täysin selvillä. Viimeistään nyt oli alettava miettimään lahjoja läheisille, sisustettava koti tunnelmalliseksi, leivottava pipareita, juhlistettava pikkujouluja, ostettava glögiä ja alettava murehtimaan, miten taas pystymme aattona pitäytymään aikataulussa.

Nyt nämä askareet tuntuvat täysin vierailta.Tuleva joulu tulee olemaan täysin erilainen, mihin olen viimeisen 10 vuoden aikana tottunut.

Palaan taas mielessäni siihen hetkeen, kun aviomieheni kertoi löytäneensä uuden naisen. Sillä sekunnilla elämäni hajosi tuhansiin sirpaleihin. Aavistamattomuus teki asiasta entistä vaikeamman ymmärtää. Olin aina kuvitellut, että tarinat siitä, miten ero tuli toiselle täysin puun takaa, olivat käytännössä mahdottomia. Nyt itse sen tunteen kokeneena, olen alkanut uskomaan, että näin voi tosissaan tapahtua.

Esikoisemme oli juuri menneenä syksynä aloittanut koulunkäynnin, olimme suunnitelleet perhelomaa, vierailleet ystäväpariskuntien luona, remontoineet keittiön ja katselleet yhdessä lempi tv-sarjojamme lasten mentyä nukkumaan. Miten ikinä olisin voinut aavistaa mitään. Kaikki tuntui olevan niin normaalia. Vai oliko sittenkään.

Ei... En taas voi alkaa miettimään niitä samoja asioita, joita olen jo kymmeniä kertoja mielessäni pyöritellyt. "Olisinko voinut olla vähemmän nipottava? Näyttää kotona paremmalta? Kuunnella toista tarkemmin, kysellä haaveista ja tavoitteista? Yllättää? Olla enemmän läsnä tai tehdä parempaa ruokaa?". Olin niin monta kertaa palannut näiden asioiden pariin, että tässä vaiheessa osasin jo lopettaa ajoissa.

Oli hyväksyttävä tosiasiat ja tehtävä siitä elämästä mikä oli jäljellä, niin hyvä kuin mahdollista.

Join latteni loppuun, heitin takin niskaan ja päätin hetken mielijohteesta lähteä ostamaan joulukuusta. Tähän saakka meillä oli aina ollut yhdessä mökin metsästä haettu aito kuusi.

Nyt haluaisin valkoisen, muovisen. On aika alkaa rakentamaan uusia perinteitä.

Mietin mielessäni, että tästä Joulusta tulee kaikesta huolimatta hyvä, erilainen mutta hyvä.